Uusi petomainen perheenjäsen

No, eihän Mummille oikeata perheenlisäystä enää tule, mutta perheeseen tulee uusi jäsen, nimittäin koira. Tämä koiratarina on aika erikoinen. Olemme jo vuoden verran ajatelleet ottaa koiran, sillä mieheni sanottiin irti työpaikastaan ja jäi niin sanottuun eläkeputkeen. Sen ikäisenä ei ilmeisesti enää kannata uusiin töihin hakeuta tai ainakaan tällä syteemillä ei voi, sillä menettää aika paljon etuja, joten kotimieheksi on jäätävä. Häne on ollut vuorotyössä ja harrastukset ovat jääneet vöhiin, joten ajattelimme, että olisi kiva hankkia hänelle seuraa päiviksi ja lenkkikaveria. Pentua emme välttämättä halunneet, kun emme halua mitään rotu/näyttelykoiraa vaan kivan kaverin itsellemme. Yritimme löytöeläinkodista saada, mutta siellä oli niin paljon ottajia ja 3 puhelinhaastattelun jälkeen meille ilmoitettiin yhdestäkin koirasta, että se luovutettiin toiseen kotiin. Satuin olemaan  isomummin, eli 85 -vuotiaan äitini kanssa Espanjassa katsomassa lapsenlapsia juuri silloin, kun miehelleni ilmoitettiin asiasta. Miniäni käy Espanjassa eräällä koiratarhalla välillä ulkoiluttamassa koiria ja ajattelimme saman tien ajaa sinne katsomaan olisiko siellä sekarotuista söpöä koiraa.
Heti saavuttuamme he nykäisivät miniääni hihasta ja sanoivat, että heille oli juuri tullut ilmoitus puhdasrotuisesta Spanielista (7kk vanha) jolla on sirut ja passit ym. kunnossa, mutta perhe ei voi pitää sitä.
Heti palattuamme kotiin soitin ilmoituksen antajalle ja he lupasivat tulla näyttämään koiraa läheiseen puistoon. Se oli aivan suloinen, iloinen ja reipas. Kysyivät mitä tykkään ja tykkäsinhän minä. Minulle annettiin koiran hihna käteen ja sanottiin: ole hyvä, koira on sinun! Loput tarvikkeet pedeistä, harjoista ja muista lähtien olivat heidän autonsa takakointissa. Joten meille siis tuli siltä seisomalta koira.
Koiralla oli niin vaikea Catalonialainen nimi, jota me emme meinanneet muistaa koskaan, joten annoimme sille uuden nimen: Peto. Oikeastaan se on Petó, joka tarkoittaa cataloniaksi pusu eli espanjaksi beso.
Pedolta puuttui kuitenkin Suomessa pakollinen Rabies rokoitus ja se jäi vielä rokotuksen vuoksi Espanjaan poikani perheeseen, mutta on tulossa pojanpoikani mukana Suomeen ensiviikolla.

Olemme tehneet sitä varten joitakin hankintoja ja varustaneet pihamme verkkoaidalla.

Aika kuluu

Voi, muistin vasta, että minullahan oli tämä blogi kun joku oli laittanut tänne kommentteja. En ollut ajatellut, että tänne joku löytäisi tiensä, mutta kaikki näköjään on mahdollista. No eipä mitään. Voisin vaikka jatkaa kirjoittelua. Edellisestä kerrastahan vierähtänyt jo vuosi tai kaksi :). Lapset ovat kasvaneet ja on ollut niin paljon säpinää, että kirjottelut ovat jääneet vähiin.
Olen oppinut elämään sairauteni kanssa, joten jätetään se vähemmälle.

Pääsiäispyhiä ja töitä

Ja niin meni nekin pyhät ja nopeasti. Olisi voinut olla useampikin päivä vapaata.
Alkuun oli kiire valmistella herkkuja vieraita varten ja sitten syödä, käydä mummia katsomassa ja maanantai tulikin vietettyä töitä tehdessä - 9 tuntia rankkaa työtä, eikä kaikki tullut valmiiksi vieläkään. Kotona sa kyllä paljon aikaiseksi jos on joku isompi projekti ja pitää keskittyä ja levitellä papereita ja vertailla tarjouksia.
Lauantaina tosiaan oli Anna, Jaakko ja Jossun äiti syömässä. Oli lampaan sisäfilettä ja valkosipuliperunoita - papuja (vihreitä) ja porkkanoita (keltaisia) pääsiäisen väreissä. lammas oli AAIIVVAANN ihanaa. Tosi maukasta. Olin sen marinoinut jo edellisenä päivänä. Valkosipulia, oliviöljyä, punaviiniä ja yrttejä. Nam. ja valkosipuliperunat olivat kermaisia ja hyviä. Pyhtään reissuun meni sunnuntaina käytännössä koko päivä ja sitten oli työ -maanantai ja tiistaina jatkui työpaikalla.
Jossu lähti sinne Ortoniin kuntoutukseen. Toivottavasti siitä on edes jollain tasolla jotain hyötyä. Joutuu nyt ainakin olemaan ilman minua vähän aikaa. Onneksi siellä on ohjelmaa koko päiväksi ja hyvää ruokaa. Kämppäkaveri Jossua askarrutti. Toivottavasti löytyi edes siedettävä.
Nyt alkaa jo pikkuhiljaa jännittää Tarragonan reissu, jonne lähdetään perjantaina - siis minä aj telttailemaan. Juuri kaivoin varastosta Jossun 35 vuotta vanhan makuupusiin. Pitää varmaan pestä se, ettei haise niin ummehtuneelle. Se on kyllä ollut Filipillä käytössä joskus, mutta nyt oli ihan tunkkaisen hajuinen. Toivottavasti on sitten mukavaa. laitan tähän mukaan muutaman kuvan Pyhtäältä.

Pääsiäinen

Hurjaa söhellystä alkuun lasten ja lastenlasten reissusta lomamatkalle, kuka lähtee ja kuka jää, kun kaikki ei mahdu autoona ja kaikkia ei haluta mukaan. Onneksi sitten suunnitelma meni kuten alun perin oli suunniteltu ja kaikki ilmeisesti tyytyväisä. vanhemmat reisuun ja lapset kahden hoitajan kanssa kotiin. Minulla pääsiäinen on työntäyteinen. Ainoa ja ensimmäinen vapaapäivä on perjantain. Ensimmäisen kerran vuosiin sain Jossun lähtemään kävelylenkille. Ilma oli ihan hieno +5 astetta. Käytiin katsomassa uutta rakennettavaa Valkosenlähteen tien pätkää, joka tulee tuohon aivan meidän viereen. Ihan hinolta se näytti. tikkurilan asemakin siirretään lähitulevauudessa nykyistä pohjoisemmaksi, eli vaan meitä lähemmäs. Hienoa ! Sinne tulee myös kauppoja ja ravintoloita - siis suurkeskus. Asunnon arvo nuosee ja palvelut paranee.
Mulla on kunto kohonnut niin, että viimeviikolla sanoin irti monivuotisen siivouspalvelun ja alan itse siivoamaan. Nyt paikat ovat pysyneet kunnossa ja jaksan tehdä pientä kohennusta kaikkiin paikkoihin. Jossu alkaa varmaan kohta väsymään, kun minä heilun kaikkien asioiden kanssa superenergisenä koko ajan :). Yhtenä päivänä myöhästyin bussista ja melkein juoksin Ylivedolle ja toiselle bussille, eikä tuntunut kirpun kipua enkä melkein edes hengästynyt - tuli vaan iloinen ja pirteä mieli raittiista ilmasta. On se ihanaa, kun ei koko ajan väsytä, nukuta ja särje. Jaksaa ajatella tehdä ihan vaikka mitä.
Meillä on tänä vuonna tosi hienot pääsiäiskoristeet... hmm. pitäis varmaan ottaa kuva. Olen jaksanut panostaa niihinkin.
Huomenna meille tulee Anna, jaakko ja Jossun mutsi syömään. Teen aivan ihania lampaan sisäfileitä ja valkosipuliperunoita, timjamiporkkanoita ja valkosipulivoipapuja. Nam jo etukäteen. Sen jälkeen mennään 60 -vuotispäiville Rekolaan.Illalla katsotaan joku leffa (Jossu osti uusia leffoja 6 pääsiäiseksi).
Sunnuntaina mennään käväisemään Pyhtäällä kavilla kun mummi on siellä Kotkan asuntoremontin vuoksi. Remontti loppuu vasta toukokuun lopulla.
Maanantaina sitten on koko päivä työtöitä. On paljon juttuja, mitä pitää saada aikaiseksi uuden Novair asiakkuuden tiimoilta. Aletaan siis tukea 3kpl A321 laivaston laitteita pohjoismaissa. Siellä on paljon laitteita, mitä ei ole Finnairin laivastossa. Tämäkin menee vakautustunteihin, eli mitään rahaa ei ole näistä töistä odotettavissa, ehkä joskus 2010 jos hyvin mene... No eipä mulla tässä muutkaan.. Olisi vaan ollut tänäänkin hurja himo mennä kuntosalille, muttä tänään se oli kiinni ja huomenna en ehdi millään.
Jossu lähtee tiistaina sitten sinne kuntoutukseen kahdeksi viikoksi. Silloin pääsen kuntosalille joka päivä mitä olen Suomessa. perjantaina on jo tosin lähtö Tarragonaan ja seuraavan viikon tiistaina takaisin Filipin kanssa.
Filip taas tulee nyt Suomeen hammaslääkäriin ja muutenkin muutamaksi päiväksi. Hän olisi ilmeisesti taas sitten lähössä Tsekkeihin - työpäikka vaan pitäisi jostain löytää.
Saa nähdä mitä mun Tarragonan reissustakin tulee kun olemme puhuneet reissusta (telttamatkasta) johonkin etelä -Espanjaan, mutta edelleen meillä on sama ongelma, että 6 henkeä ei Subaruun mahdu :(. Toivottavsti siihen löytyy ratkaisu.
Telttaillutkaan en ole kolmeenkymmeneen vuoteen, joten jännä nähdä mitä uusia hankaluuksia se tuo eteen... kuten yöiset ryömimiset pissille ja koko telttaporukan herättämiset samalla. Normaalisti en koskaan herää yöllä enkä käy vessassa, mutta jos tulee hyvää viiniä juotua illalla lasillinen tai kaksi, niin istten tietty pitää koko yö ravata vessassa :( tai sitten ei. Tai sitten siellä tulee kylmä tai kuuma, eikä pysty nukkumaan. tai ei ole kunnon  tyynyä, peittoa tai makuualustaa, tai lakanaa... tai siellä on hyttysiä, kärpäsiä, käpyjä tai sisiliskoja.. tai joku kuorsaa - tai jotain muuta yllättävää hankaluutta, jota en osaa vielä nyt pelätä. Nähtäväksi jää. Kuten huomaa, odotan innolla uutta kokemusta. Siinä voi käydä niinkin, että kaikki muut lähtevät ja minä jään eläinvahdiksi. Sekään ei haittaa, jos vaan aurinko paistaa ja ulkoilukelejä riittää.. Voisin tehdä pitkiä reippaita ulkoilulenkkejä. Lenkkarit pitää ottaa ehdottomasti mukaan joka tapauksessa. Minä olen niiiiin energiaa täynnä, että pakahdun kohta liistoksista, jos en pääse liikkumaan.
Tosin viikon päästä lääkeannoskia pienennetään, joten in voi siihen mennessä laantua, mutta annos ei vielä radikaalisti tipu kuukauteen, joten siihen mennessä pitää ottaa ilo irti tästä energiasta.
Nyt on aika käydä nukkumaan ja sen voikin tehdä hyvin mielin, kun huomiset lihat on maridnaadissa, pasha valumassa jääkaapissa ja syntymäpäivälahja ostettu ja valmiiksi paketoitu.

Uudesti syntynyt

Nyt on valitukset loppu. Alkuviikosta kävin TAAS lääkärillä ja hoitava lääkärini olikin vaihtunut. Sainkin sellaisen lääkärin, joka on tehnyt väitöskirjan tästä minun sairaudestani. Minä ajattelin, että tämä alkaisi olla jo selvä ja pääsisin muutaman kerran vuodessa tai kerran vuodessa tsekkauksilla eteenpäin, mutta ei. Tämä lääkäri innostui suorastaan taudistani ja päätti otattaa taas kerran koko listan kaikkia mahdollisa kokeita. No, ei kai sitä voi ajatella muuta kuin ihana, että pitävät huolta eivätkä kaihda kustannuksia näin säästöaikanakaan, vaan saan varmaan maailman parasta hoitoa. Alkaa vaan rasittaa tuo lääkärissä ja tutkimuksissa juokseminen. Ainoa hyvä puoli tässä nyt on se, että kortisoniannokseni nelinkertaistettiin ja nyt olen kuin UUSI IHMINEN! Siis, ei kivun kipua, ei kolotusta, ei väsymystä, ei särkyä. Menen tuhatta ja sataa miljoonilla kierroksilla kuntosalilla, eikä tunnu missään. Ainoa haitta tästä on, että käyn sellaisilla kierroksilla, että nukkumisesta ei taida tulla mitään. Valvoin viimeyönnäkin kolmeen pirteänä kuin peipponen. Viime viikolla olin jo kahdeksan aikaan jatkuvasti katsomassa kelloa, voisko jo mennä nukkumaan. :) Eiköhän tämä tästä tasaannu ajan kanssa. Hyvä kuitenkin näin.Sekin hyvä puoli tässä varmaan on, että pääsen eroon tästä jatkuvasta valituksesta ja elämä alkaa kevätauringon myötä taas hymyillä. Voi olla että seuraavaan blogiin jaksan ottaa jo valokuviakin ja sävy voi muuttua valituksesta ilojulistukseksi. JEEE!

Jäätä, jäätä ja taas lunta

Eikö tuo lumen tulo IKINÄ lopu. Tänä aamuna taas kun lähdin töihin oli tullut 10 senttiä lunta. Viime lauantaina meni 4 tuntia parkkipaikalta ja kävelytieltä jäitä hakatessa ja sekin oli vielä murto osa minkä sain rikki ja hakattua. Suurin saavutus oli kuitenkin se, että parin naapurin autojen alta lähti suuret vesilammikot pois. Valuivat esiinkaivettuun viemäriin. Sunnuntaina kävin taas heti aamusta reippaana kuntosalilla ja rehkin siellä oikein olan takaa. Se kyllä tuntui sitten illalla ja yölläkin piti nousta ottamaan Buranaa, kun oli joka paikka kuin tulessa. Kauhea valitus taas. :). No kyllä se tästä tokenee. Kävin tänään taas lääkärissä ja lisättiin lääkeannosta (Kortisonia) yli nelinkertaiseksi. Nyt taas pitäisi jaksaa. Olin kuvitellut, että tämä olisi ollut viimeisä säännöllisiä lääkärissäkäyntejä, mutta eikö mitä. Peijaksessa oli uusi keuhkolääkäri spesialisti, joka on tehnyt väitöskirjan Sarkoidoosista ja hän innoistui suoraan minun tapauksestani ja laittoi taas oikein luettelon tutkimuksista, mihin minun pitäisi mennä. Huoh! Ja kolmen kuukauden kuluttua takaisin lääkärille kuulemaan tuloksia. Saa nähdä koska tämä koesuma loppuu ja saan vakaan lääkityksen, jonka kanssa sitten pärjäillä. No katsotaan... Onhan se hyvä, että saa hyvää hoitoa ja huolenpitoa.

Lunta ja jäätä riittää

Tänään oli tosi rankka päivä niin hekisesti kuin fyysisestikin.
Aamu alkoi sillä, että paistoin aamisaiseksi sämpylöitä. Suomessa mun mielsetä leipä on niin huonoa ja jumalatoman kallista, että joka päivä aina kaupassa melkein itken ja stressaannun kun en tiedä mitä kamalaa leipää taas ostaisi. Joten siis viimeksi  en ostanut leipää vaan leipäjauhoja. Paisoin siis vaan sämpylöitä, mutta hyviä olivat ainakin uunituoreina ja lämpiminä eikä niiden tekeminenkään juuri paljoa vaatinut. Herään muutenkin aina paljon aiemmin kuin kukaan muu, joten päätin, että toistaiseksi leivon viikonloppuisin sämpylöitä ihan itse. Voi sitten vaihdella niiden koostumusta ja kokeilla uusia ideoita. Nyt ensimmäisellä kerrallakaan en tehnyt reseptin mukaan vaan "sävelsin" ja lisäsin margariinin sijaa ihanaa Espanjasta tuomaani oliiviöljyä.
No, sen jälkeen valmistin Jossulle ruoan, kun hän lähti töihin aikaisin iltapäivällä ja tarvisti oikeata ruokaa evääksi. Lattelin kanarisottoa, kun sitä on sitten helppo lämmittää mikrossa duunissa. Jossun lähdettyä otin pienet päikkärit ja heräsin puhelinsoittoon. Ja voi harmi - Espajasta kuului huonoa uutisia - pojanpoikani Mika - murkkuikäinen 14 -vuotias oli taas aiheuttanut katastofin perheessä ja kauhea riita.... toivottavasti se tasaantuu joinain päivänä, vaikka luultavammin nyt se vasta alkaa. Huoh, kyllä mummin sydän murtuu...
No, tästä suivaantuneena päätin lähteä hakkaamaan jäitä parkkipaikalta ja kävelytieltä. Parkkipaikka oli aivan umpijäässä ja lumessa valumiskaivoa myöten. Lumen olisi tarkoitus edes hiukkasen sulaa nyt viikonloppuna kun lämpötilan on ennustettu pysyvän plussan puolella, mutta vesi ei pääse mihinkään jos kaikki on paksussa tiukassa jäässä. Joten parkkipaikkalla vierähti pari tuntia - tein vai uomia jokia varten, jotta vedet pääsevät virtaamaan kaivoon, mutta siinäkin oli hommaa. Toiset kaksi tuntia käytin pihapolun jäiden hakkaamiseen (vain meidän osuus) lakupätsä jäi vielä jään peittoon. Toivottavasti kukaan ei liukastu. Nyt kun lumet ja jäät sulavat on tosi vaarallista liikuskella kun jään pinnalla on tosi liukasta vettä.
Kun pääsin kotiin kaikkia paikkoja kolottaa ja särkee. Avasin pari lonkeroa, jos vaikka kivut sillä häviää. En jaksa aina vaan Buranaakaan syödä.Juutelin myös Filipin kanssa, joka on päättänyt muttaa "vaihteeksi" Tsekkeihin. Pitäisi käydä hakemassa hänet Espanjasta ja tuoka Suomeen hammaslääkäriin ja sitten hän olisi lähdössä sinne Prahaan. Toivottavasti tienaa jotain rahaakin siellä.
Suunniteltiin myös Filipin kanssa matkaa Ranskan alpeille Kain porukan mukana. Toivottavasti reissu onnistuu ja voitaisiin lentää sieltä Filipin kanssa Suomeen.
 Nyt yritän vietää leppoisan illan, jos vaikka telkkarista tulisi jotain katsottavaa, kun ei jaksa muutakaan enää tehdä. Tänään olisi pitänyt työ -töitäkin tehdä, mutta muutaman lonkeron ja kolotusten jälkeen  EI VAAN JAKSA. Ei kai ihmiseltä voi ihan kaikkia mehuja viedä. Toivottavasti saan jossain vaiheessa parempia droppeja, että tämä väsymys ja kolotus lopuu. Nyt vaan yritän relata.....huoh.